Vagushermo
Vagushermo
on autonomisen hermoston suurin hermo ja se kuuluu parasympaattiseen hermostoon. Se yhdistää kasvojen, nielun, suoliston, sydämen, virtsarakon ja keuhkojen toiminnan aivoiohin. (Vagus = vaeltaja tai kulkuri)
Vagushermo viestii kehon eri osien välillä ja säätelee kehon kaikkia perustoimintoja, kuten hengitystä ja sydämen sykettä. Se yhdistää koko aistihermojärjestelmän kuten suojareaktiot ”liskoaivoista” (kallonpohja) taistele-pakene valmistaen kehon selviytymistilaan.
Se jakautuu kahteen päähaaraan: ventraaliseen (etupuoli) ja dorsaaliseen (takapuoli) haaraan. Ventraalisessa tilassa turvallisuuden tunne, rentous, ilo ja vuorovaikutustilanteet ovat helppoja.
Dorsaalisen haaran ollessa aktivoitunut koemme stressiä, pelkoa, ahdistusta, masennusta, paniikkia ja yhteys itsen ja maailman välillä heikkenee.
Valmennuksessa näitä tasapainotetaan ja vahvistetaan kokonaisvaltaista hyvinvointia
Vagushermo ulottuu aivorungosta vatsaonteloon saakka. Se vastaa puheen tuottamisesta, kasvojen lihaksista, tunteista kasvoilla. Aliviretilassa kasvot ovat ilmeettömät ja puhe usein hyvin vaikeaa. Rintaontelossa on painon tunne ja hengitys on pinnallista tai vaikeaa ja kehon asento on supistunut ja hartiat kasassa.
Mantelitumakkeen ja aivorungon kanssa vagushermo aistii jatkuvasti sisäistä ja ulkoista maailmaa varmistellen turvallisuutta.
80% vaguksen informaatiosta kulkeutuu kehon alaosista ylöspäin. Nämä signaalit välittävät kaiken tiedon kehon tilasta ja ympäristöstä aivoihin.